Eurajoen maatalousmuseo on Suomen parhaimpia, ellei paras pelkästään talkoovoimin rakennettu ja talkoovoimin ylläpidettävä maatalousmuseo. Sen yli 1000 neliömetrin näyttelyalalle on järjestetty 2547 esineestä monipuolinen 1800-luvulta leikkuupuimuriaikaan ulottuva Eurajoella käytössä olleista maataloustyökaluista ja -koneista koostuva näyttely.

Eurajoen kotiseutumuseo, jonka osa maatalousmuseokin on, käsittää maataloustyökalujen ja -koneiden lisäksi kokoelmat mm. metsätöissä, kalastuksessa, sepän töissä ja mehiläisten hoidossa käytettyjä esineitä sekä myös kattavan kokoelman käsityö- ja kotitalousvälineitä. Lisäksi Eurajoen kotiseutumuseo käsittää laajahkon asemuseon, kiertokoulusta ja kansakoulusta kertovan koulumuseon ja pienen palokalustonäyttelyn vuodelta 1908 olevassa museoalueella olevassa kylän ruiskuhuoneessa. Museoalueella on myös muutamia mielenkiintoisia muistomerkkejä. Lisäksi Eurajoen kotiseutuyhdistyksellä on vuonna 2009 perustettu Apteekkimuseo, joka sijaitsee Eurajoen Kristillisellä Opistolla.

Lähes 100 metriä pitkä Eurajoen maatalousmuseorakennus, joka on tehty keräyksillä saaduista aineista talkootyönä.

Eurajoen museot ovat valtatie 8 tuntumassa Rauman ja Porin välillä Irjanteen kylässä, jossa on myös toiminnassa oleva Satakunnan vanhin puukirkko. Muutakin katsottavaa Eurajoelta löytyy, mm. Vuojoen kartano, Välimaan torppa sekä kaljaasi Ihana ja Laitakarin virkistysalue Luvialla.

Aukioloajat ja hinnat

Aukioloajat
Kesällä 2022 Eurajoen maatalousmuseo, uusi koulumuseo ja kotiseutumuseo ovat avoinna 29.5.-14.8. välisenä aikana sunnuntaisin klo 13-19 sekä 4.7.-29.7.2022 klo 12-18, jolloin on avoinna myös kesäkahvila Esterin kylätuvassa (entinen koulumuseo jokirannassa). Myös muina aikoina sopimuksesta.
Apteekkimuseo on avoinna vain sopimuksesta.
Tiedustelut 044 312 4216, Eurajoen kunnan matkailutoimi.

Pääsymaksut
Pääsymaksu on 5 €, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi

Opastetut kierrokset hinnoitellaan erikseen.

Irjanteen kirkko tapuleineen ja vanhaa hautausmaata, etualalla palokalustomuseo ja Åke Tottin muistokivi. Vasemmalla makasiini, joka on osa maatalousmuseota ja vas.ylh. entinen koulumuseorakennus.

Sijainti ja yhteystiedot

Eurajoen maatalousmuseo sijaitsee Irjanteen kylässä Satakunnan vanhimman puukirkon läheisyydessä, Irjanteen kirkonmäellä.

Apteekkimuseo sijaitsee osoitteessa Koulutie 4 lähellä Eurajoen keskustaa.

Eurajoen maatalousmuseo ja kotiseutumuseo
Kaukomäentie 2 (Irjanteen kirkonmäki)
27100 Eurajoki

Apteekkimuseo
Koulutie 4
27100 Eurajoki

Tiedustelut
044 312 4216

Internet
https://www.eurajoki.fi/matkailu/matkailukohteet/museokohteet/

Eurajoen kotiseutuyhdistys: www.eurajoenkotiseutuyhdistys.fi tai Facebook: Eurajoen kotiseutuyhdistys

Museon esineistöä

Suuri osa museon paljon entisöintityötä vaatineista koneistakin on saatettu käyntikuntoisiksi, mm. puukaasutraktori, tuulimoottoripumppu ja hevoskierto.

Maatalousmuseon traktoreita rivissä

Hautomakone ja kivireki

Eurajoella haudottiin ja kasvatettiin vuosien 1950 ja 1980 välisenä aikana noin 10 miljoonaa kanaa, joita markkinoitiin kautta maan. Maanviljelijä Jalmari Lehtinen aloitti haudonnan jo vuonna 1938 öljylampulla lämmitettävällä koneella, joka on nyt nähtävänä museossa. Kuvassa näkyy myös pyörivillä tukeilla varustettu kivireki, jolla kuormat ovat kulkeneet kelvemmin kuin tavallisella kivireellä.

Kuivuriosastolla on katseltavana kymmenen erilaista kuivuria.
Kuvassa niistä yksi eli säkkikuivuri.

Yhdistelmäkylvökone

Maatalousmuseon tiloissa on myös Suomen ensimmäinen yhdistelmäkylvökone.

Matti Kares kertoo:

Helsingin Yliopiston opetus- ja koetilalla Malminkartanossa paneuduttiin 1960-luvun alussa kylvön parantamiseen, niin kuin monessa muussakin yrityksessä ja laitoksessa. Satotaso oli koko maassa mieluimmin laskemassa ainakin, kun otetaan huomioon lannoitteiden käytön lisääntyminen. Allekirjoittanut yritti sekä tutkijana että tilanhoitajana löytää ratkaisun sekä orastavuuden parantamiseen että lannoituksen vaikutuksen aikaistamiseen. Tässä mielessä yritin miettiä ja rakentaa hyvinkin monenlaista laitetta, jolla lannoite saataisiin tuoreeseen maahan, jolloin ravinteet olisivat kehittyvän oraan saatavilla heti orastamisvaiheessa eikä vasta heinäkuun sateissa.

Näissä merkeissä tuli teetettyä tilan sepällä Rauno Tuomella (Sammatti) monenlaisia viritelmiä vanhoihin koneisiin ja joku uusikin ”susi” tuli tehtyä. Kesän 1964 mittaan vaivaiset muutaman vantaan koelaitteella tehdyt lannoite- ja kylvörivit osoittivat selvästi, että kun lannoite ja siemen olivat rinnakkain, lannoite hieman syvemmällä, niin hyvää tulee. Mutta niitä hyviä paikkoja oli koeruuduilla vain siellä täällä niissä kohdin, kun siemen- ja lannoitevantaat olivat pysyneet halutussa suhteessa toisiinsa ja maan pintaan nähden. Lannoitteeseen oli lisättynä valkoisia muovirakeita niin, että lannoiterivit löytyivät vielä syksylläkin. Tulos oli täysin selvä, vaikka mitään varmaan punnittavaa satoeroa ei koeruuduilta voinut korjata.

Heti syksyn 1964 puintien jälkeen oli minulle selvänä, mitä talven mittaan pajassamme tehtäisiin: uusi kylvökone, jossa siemenvantaat pysyisivät vakaasti suunnassaan ja siemenosan eteen lannoituslaite, joka olisi täysin sivusuunnassa hallittavissa ja siihen semmoinen syvyydensäätösysteemi, että muokkaavien S-piikkien yhteyteen sijoitetut lannoitevantaat sijoittaisivat lannoiterivit niin hyvin haluttuun syvyyteen kuin suinkin mahdollista. Pyrkimyksenä oli samalla saada aikaan täydellisen muokkausvaikutuksen omaava kone, joka mukautuisi maan pinnan vaihteluihin eikä alkaisi toimia maata edellään työntävänä latana.

Markkinoilla olevista kylvökoneista näytti ainoastaan Laborin myymä Tive-Hercules riittävän jykevältä semmoiselta, että sen oma aisalaite voidaan poistaa ja sovittaa tilalle riittävän jäykkä ja pitkä runko, jonka päälle voidaan sovittaa iso lannoitelaatikko syöttimineen. Lannoitesyöttimen alle tuli olla mahdollista sovittaa hinattava 3-osainen S-piikkiäes, jonka kunkin osan perässä olisi varpajyrä. Ostin kylvökoneen, ja samaan aikaan tuli toinenkin ratkaiseva tekijä taloon. Hän oli Veikko Lifflander (Kerimäki), jonka pestasin sepän apulaiseksi. Muuten hän oli täysi mestari, mutta kun mestareita yhdessä pajassa voi olla vain yksi.

Piirustelin ja mittasin ostettua kylvökonetta ja äestehtaalta ostettuja irtopiikkejä ja varpajyriä monet illat ja viikonvaihteet. Näin syntyi millimetripaperille sekä sivu- että päällikuva. Yhdessä seppien kanssa todettiin, että äkeen piikkejä ei voida sijoittaa suorille piikkiakseleille, ellei koneen anneta venyä niin, että S-piikit voivat tarvittaessa joustaa eikä takana oleva akseli tule vastaan. Sepät sanoivat, että tehdään mutka-akseli kotelopalkista, niin näin tilaa löytyy, vaikka piikkien väli sivusuunnassa onkin vain 12 cm. Ja niin talven mittaan osat valmistuivat, ja Maaseudun Kone toimitti piirtämäni lannoitelaatikon. Heillä oli valmiina 1-akselinen kapea malli. Nyt tuli tilauksen mukaan 2-akselinen W-pohjainen 276 cm leveä syötin, johon seppämme rakensivat voimansiirron ja säätölaitteet.

Pari viikkoa ennen vappua vuonna 1965 alettiin koneen kasaus ulkona pajan edessä. Silloinen pajamme kun olin niin pieni, että kone ei sopinut sinne mitenkään. Olimme kaikki kolme hyvin tyytyväisiä, kun osat sopivat tarkasti kohdalleen ja yhdellä vetoaisan päällä olevalla hydraulisylinterillä nousi äes rungon pohjaa vasten ja saman tien kylvökoneen vantaatkin ja voimansiirto katkesi syöttimille. Tämä tapahtui illansuussa pari päivää ennen vappua. Ilma oli kuiva ja aurinkoinen. Nyt olisi ehkä mahdollisuus maalata laitos. Mutta kannattiko se – jollei laitos toimisikaan?

Ensin oli tehtävä kylvökoe. Siispä Massey-Ferguson -65 eteen – parempaa ei talossa ollut – ja laatikot täyteen. Lähin pelto oli koskematon kynnös ja vauhdilla sinne. Ihmetyksellämme ei ollut oikein rajoja, kun totesimme, että Fergu jaksoi vetää eikä kone tukkeentunut. Muutaman kymmenen metrin matkan jälkeen pysähdyttiin katsomaan, minne on mennyt siemen ja onko lannoite tuuman sivulla ja kaksi syvemmällä vai eikö sitä löydy ehkä mistään. Äkeen syvyyssäätöä ja samalla lannoitussyvyyttä korjattiin rajoitintapeilla. Näin jatkettiin kylvöä ja nyt vasta huomasimme, että Laborin johtaja insinööri Anders Norrgård oli liittynyt joukkoomme. Hän kun oli hyvin innokkaasti seurannut osien valmistumista jo monta viikkoa poiketen silloin tällöin kotimatkalla töistä tullessaan katsomaan, miten koneemme edistyi.

Ja niin kylvö jatkui. Työnjohtaja Lauren oli huomannut ”salalähtömme” ja toi lannoite- ja siementäydennystä. Ja ennen kuin ilta täysin pimeni, oli kahdeksan hehtaarin lohko kylvetty ilman minkäänlaista häiriötä tai rukkauksen tarvetta. Mutta se maalaus jäi tekemättä ja on edelleen tekemättä. Vapun jälkeen tuli Koneviestin toimittaja kuvaamaan. Lehden ilmestyttyä näimme, että Koneviestin toimitussihteeri Jussi Sarvela oli nimennyt koneen HS-MK-Combiksi. Se HS tulee siitä alkuperäisestä kylvökoneesta Hydraulisk Såmaskin, MK taas Malminkartanosta ja Combi merkitsee yhdistelmää.

Yhdistelmäkylvökone työssä